maanantai 19. helmikuuta 2018

Eurooppaan ei pääse turvaa hakemaan turvallisia reittejä pitkin tai jo lähtömaissa

Eilen kirjoitin Libyan ja Italian sopimuksesta muuttoliikkeen hillitsemiseksi Välimerellä, Libyan pakolaiskeskusten ongelmista ja miksi seurausten sijasta kannattaisi panostaa maahanmuuttoon jo lähtömaissa.

Puheenvuoronblogiin on tullut paljon kommentteja. Kiitos keskustelun halusta! Ymmärrän pelkoja, huolia, mutta en voisi koskaan ymmärtää vihaa ihmisiä kohtaan, ihmisoikeusloukkauksia ja ihmisoikeuksien kieltämistä. Siksi kirjoitin epäkohdista.

Tämä Libyan ja Italian sopimuksen toteuttaminen on ollut jo helmikuun alusta lähtien mielessäni. Helmikuun alussa espanjalaisessa radiossa keskusteltiin aiheesta. Silloin minulle selvisi, ettei Libyassa kaikki ole niin hyvin kuin annetaan ymmärtää. Libyan pakolaiskeskusten tilanteesta ei saa puolueetonta tietoa, koska Libyan viranomaiset eivät päästä esimerkiksi toimittajia haastattelemaan vapaasti tulijoiden kanssa.

Jatkossa kannattaisi katsoa myös mitä Espanjassa ja Italiassa tapahtuu. Maalikuun alussa Italiassa on parlamenttivaalit ja se voi tuoda muutoksia Italian turvapaikkapolitiikkaan.

Koska Libyan kautta ei nyt pääse EU:n alueelle, paine on kasvanut Espanjan ja Afrikan rajoilla. Tilannetta pitää seurata. 

Niin kauan kun ihminen joutuu jättämään kotinsa sodan, ilmaston ja elämän edellytysten puutteen takia, ihminen lähtee turvaa etsimään. Ongelma on se, että Eurooppaan ei pääse turvaa hakemaan turvallisia reittejä pitkin tai jo lähtömaissa. Euroopan Unionin maiden tiukka turvapaikkapolitiikka uhkaa ihmishenkiä, altiistaa ihmisiä salakuljetukselle, kidutukselle, ihmiskaupalle ja siksi se loukkaa ihmisoikeuksia..



Tämä kuva pn YK: n  pakolaisjärjestön sivuilta

Kuvan alapuolella sanotaan, että Italian reitti on ollut kaikista vaarallisin. Italiaan tultiin etupäässä Nigeriasta (21%) ja Eritreasta (11%). Vuonna 2016 90 % ihmisistä, jotka saapuivat Italiaan meri-tse, matkusti Libyasta veneillä. Samana vuonna 90% Välimerellä hukkuneista yritti päästä Italiaan.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Kurjuudesta pakeneminen ei voi olla rikos

Vuosi sitten, helmikuun alussa Italia ja Libya allekirjoittivat sopimuksen muuttoliikkeen hillitsemiseksi Välimerellä. Libya lupasi silloin kitkeä ihmissalakuljetusta ja Italia puolestaan lupasi Libyalle taloudellista apua ja koulutusta rajavartiostolle.

Euroopan Unionin maat ulkoministerin Federica Mogherinin suulla antoivat tukensa Italian ja Libyan sopimukselle siitä huolimatta, että Libya ei ole allekirjoittanut Geneven pakolaissopimusta pakolaisten oikeudellisesta asemasta.

Nyt kun on kulunut yli vuosi kyseisen sopimuksen solmimisesta on asiallista kysyä, mitä on tapahtunut. Amnestyn sivuilta selviää, että kyllä, Italia on valmentanut 153 libyalaista rannikkovartijaa ja sotilasta. Italia ja EU ovat toimittaneet veneitä Libyan rannikkovartiostolle, samalle, joka vuoden 2017 aikana pysäytti noin 20.000 ihmistä ja palautti heidät Libyan pahamaineisiin pidätyskeskuksiin.

Libyassa on arvioiden mukaan noin 30 pidätyskeskusta. Pidätyskeskuksissa ihmiset joutuvat olemaan kuukausia ahtautuneina konteissa kaltereiden takana. Moni joka on käynyt Libyan pidätyskeskuksissa, on nähnyt nälkiintyneitä ja traumatisoituneita ihmisiä vanhuksista lapsiin.

Monet pidätetyt kertoivat YK:n edustajille kärsineensä pahoinpitelyä ja raiskauksia vartijoiden ja salakuljettajien käsissä. Viime marraskuussa CNN julkaisi videon Libyassa tapahtuvista orjakaupoista. On myös tiedossa, että Libyan rajavartiosto kohtelee ihmisiä kaltoin myös merellä.
Libya myös palauttaa siirtolaisia kotimaahansa.  Viime vuonna 19.370 siirtolaista on palautettu kotimaahansa.

Osa pidätyskeskuksista on kaukana Tripolista, etelässä, siellä johon ihmisvirrat saapuvat muista Afrikan maista. Tietävästi Italian sisäministeri Marco Minniti on sopinut etelän pormestareiden kanssa (ja joidenkin toimittajien mielestä aseistettujen joukkojen kanssa!) ihmisvirtojen pysäyttämiseksi. Miljoonia euroja virtaa myös Libyan eteläosiin.

Italiassa sopimuksen toimivuuteen ollaan oltu tyytyväisiä. Viime vuoden marraskuuhun mennessä maahanmuutto Italiaan oli laskenut 67 prosenttia. Sen sopimuksen myötä myös moni poliitikko muistakin EU:n maista on nyt puhunut siirtolaiskeskusten perustamista Afrikan puolella. Pois silmistä, pois mielestä!

Pakolaisleirien perustamista puolustavat unohtavat täysin sen, että sellaisissa maissa , kuten Libyassa ei ole edellytyksiä keskusten kuin keskusten perustamiselle ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n arvion mukaan vuodesta 2000 viime kesäkuun loppuun yli 33 000 siirtolaista on kuollut tai kadonnut Välimerellä.

Pitää paikkansa, että Välimeri on iso hauta, mutta pidätyskeskukset, pakolais- ja siirtolaisleirit eivät ole nykymuodossa oikeudenmukaisia ratkaisuja. Italian ja EU: n ratkaisu on ollut siirtää pakolaiskriisi kauemmaksi EU: n rajoilta. Italian ja Euroopan unionin pakolaispolitiikka tai operaatio on epäinhimillinen ja maksanut jo miljoonia euroja.

Rajojen sulkeminen ei ole ratkaisu siirtolaisongelmaan vaan muun muassa lähtömaissa valitsevien olosuhteiden muuttaminen ja kohentaminen. Tarvitaan uudenlaista kehitysyhteistyötä köyhyydessä elävien yhteisöjen kanssa. Jyrkkä ei aseviennille ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa. Pakolaiskiintiön kasvattaminen on sekin yksi ratkaisu.

Kurjuudesta pakeneminen ei voi olla rikos. Rikos on se, että bisnes ihmisillä voi hyvin Libyassakin, valitettavasti Euroopan Unionin maiden hyväksynnällä!

Kuvakaappaus Amnestyn nettisivuilta.
Lähteet:

https://www.savonsanomat.fi/ulkomaat/Italia-ja-Libya-kahdenv%C3%A4liseen-sopimukseen-maahanmuutosta/923545
 

lauantai 17. helmikuuta 2018

Punainen tupa ja perunamaa

Melkein aina mietin aiheita mistä kannattaisi kirjoittaa Suomesta espanjankieliseen blogiin. Tänään ajoimme Nurmijärven ja Tuusulan maisemissa. Palojoella ja muuallakin oli niitä punaisia tupia. Mietin miksi sanotaan, että suomalaisten unelma on se punainen tupa ja perunamaa. Epäilen, että tänä päivänä moni suomalainen ei enää unelmoi punaisesta tuvasta ja perunamaasta vaan hyvin varustetusta talosta ja lähiruokakaupasta, tai muusta.

Päätin etsiä tietoa tuosta unelmasta netistä. Löysin runoja ja paljon kuvia punaisista tuvista, talon myyntiesitteitä ja niin edelleen. Sen sijaan sanonnan historiasta ei löytynyt paljoakaan tietoa. Löytyykö täältä tietoa, vinkkejä ja mielipiteitä aiheesta? Kiitos!

Punainen tupa maalla.
Tämä blogikirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen Vapaavuorossa ja siellä on jo tämä hyvä vastaus:

"Tietämäni mukaan sanonta "Punainen tupa ja perunamaa" on vanhempi kuin tämä maa. Se on asia joka siintää mielessä ihmisellä, kun asiat eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla tai ovat huonosti. Nyt suomalaiset paljon koulutettuina ja hyvinvoivina ihmisinä haaveilevat useammin luksuksesta. Tosin tuolla sanonnalla on yleispätevä vaikutus eikä sillä tarkoiteta nykyään enää nimenomaan punaista taloa ja perunamaata, vaan ehkä omakotitaloa ja pihamaata, asunto-osaketta ja puistoa tai maalaistaloa ja laidunmaata yms. Toiveet ja haaveet ovat päivittyneet kehityksen myötä."

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Hyvää ystävänpäivää!

Eilen ystävä kutsui kylään. Minua onnisti, koska tämä ystävä on mestarillinen leipuri-kondiittori.
Herrasleivät olivat aivan toista maata kuin kaupasta myytävinä. Ne olivat suussasulavia. Karjalanpiirakat olivat mahtavia nekin.


Kakusta en yksinkertaisesti voi sanoa paljoakaan. Se oli herkullinen, mehevä, sopiva kaunis kinuskikakku!

Mietin nyt ystävänpäivänä, että vaikka emme pystyisi jauhopeukaloiden tuloksiin, voisimme kutsua kavereita kahville ja muulloinkin kuin vain yhtenä juhlapäivänä. Myös kaverit ovat elämän suola. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Kiitos Irma Limpille kutsusta!
Espanjaksi: Manjares para amigos

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Paperijoutsen

Luottamushenkilöt saavat kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Pari viikkoa sitten tuli kutsu Lohjan keskustalaisten järjestämään tilaisuuteen. Ohjelmassa oli esityksiä innovaatiosta, yrittämisestä, taloudesta, ym. Yksi tilaisuuden pääpuhujista oli elinkeinoministeri Mika Lintilä. Aihe oli kiinnostava ja tilaisuus oli sopivasti kahden työvelvollisuuden välissä.

Myönnän, että ilman muuta, oli vaikea lähteä mukaan, mutta lähdin silti ja tein oikein koska tilaisuudessa puhuttiin tärkeistä asioista. 

Eri näkökulmista puhuttiin maan nykyisestä taloudellisesta tilanteesta, tulevaisuuden näkymistä ja yhdestä uudesta lohjalaisesta järjestöstä, jonka tarkoituksena on kannustaa lohjalaisia innovoimaan ja yrittämään. Paikalla oli myös yksi uusi yrittäjä esittelemässä yrityksensä.

Tilaisuudesta jäi myös kaunis muisto. Parin tuolin päässä, josta itse istuin oli mies yksin. Tiedätte mitä tarkoitan, kun joku istuu ja haluaa olla rauhassa yksin. 

Tämä mies teki omilla kätösillä paperista jotakin. Katsoin välillä mitä ja miten hän teki sen. Kun työnsä oli valmis, hän ojensi origamityönsä minulle. Kysyin siinä epäuskoisena, että onko minulle? Vastauksensa oli kyllä. Nyt olen iloinen paperijoutsenen omistaja. Kiitos sen antajalle!

Paperijoutsen on kaunis, yhtä kaunis kuin ajatus toiselle, tuntemattomallekin ihmiselle, ilon antamisesta. Ennakkoluulot ovat joskus vain jarruja, hidasteita kanssakäymisessä. Kuvittele nyt jos osallistuisimme eri puolueiden tapahtumiin ennakkoluulottomasti. Ehkä oppisimme jotakin uutta. Minä takulla opin. Kiitos siis Lohjan keskustalaisille tilaisuudesta ja kutsusta!

torstai 8. helmikuuta 2018

Karstun koulun lakkauttamista vastustettiin Monkolassa.

Lohjan lasten, nuorten ja perheiden lautakunta kokoontui tiistaina. Alkuperäisen kokousasialistan mukaisesti lautakunnan piti päättää Karstun koulun tulevaisuudesta, mutta toisin kävi.

Maanantai-iltana Lohjan kaupunginhallitus päätti Karstun koulussa tehtävästä sisäilma- ja rakennetutkimuksesta. Kuten Lohjan hyvinvointijohtaja Katri Kalskeoli ennakoinut paikallislehdessä, asia vedettiin lautakunnan listalta.

Karstun koulun tulevaisuudesta päätettään kun tutkimus tuloksineen on valmis.

Karstun alueen vanhemmat halusivat joka tapauksessa ojentaa vetoomuksen koulun jatkon puolesta lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan puheenjohtajalle Jani Mélingille (vihr.). 

Karstun koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Eija Kunttu luovuttaa lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan puheenjohtajalle Jani Mélingille vetoomuksen.
Kaupungintalon ala-aulassa oli laskelmani mukaan yli 50 Karstun koulun alueen kaupunkilaista kyltteineen. 

Jatkoa toivottiin.


Karstunlaisten puheenvuoroissa korostettiin oman koulun merkitystä ja tahdon oman koulun ja kylän kehittämisestä. Ihmeteltiin miksi rahaa kyläkouluun oli jo leikattu ennen kuin oli päätetty koulun tulevaisuudesta. Toivottiin kaupunkilaisten äänten kuuntelemista ja kunnioittamista.

Ehkä nyt kannattaisi pitää mielessä mitkä ovat Lohjan arvot ja kuinka ne näkyvät käytännössä päätöksenteossa ja siksi laitan ne tähän.


Lohjan kaupunkistrategiassa on kirjoitettu ja hyväksytty, että Lohjan arvot ovat:
-          avoimuus, toimintamme ja päätöksentekomme ovat läpinäkyviä
-          asukaslähtöisyys, toimimme asukkaita kuunnelleen
-          rohkeus, uskallamme toimia uusilla tavoilla
-          vastuullisuus, toimimme ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti vastuullisesti ja kestävällä tavalla
 
Lohjan kaupungin kotisivuilta.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Lohjan lasten, nuorten ja perheiden lautakunta päättää tiistaina 6. helmikuuta Karstun koulun tulevaisuudesta

"Hyvinvointijohtaja Katri Kalskeen pohjaesitys on, että koulu lakkautetaan. Tämän vuoden elokuun alusta lukien, ja Karstun koulun oppilaat siirtyvät Roution koulun oppilaiksi." (Länsi Uusimaa, 3.2.2018)
  
Koulukuljetukseen menisi vuosittain paljon rahaa. Lohjan keskustan koulujen tulevaisuus näyttää pahalta (homeongelmat, uudisrakennukset), asuntomessut, Karstun alueen kehittäminen sekä Karstun koulun parempi kunto kuin oletetaan. 

Kokousasialistalta käy ilmi, että koulukuljetukseen Routiolle menisi vuosittain noin 55 200 euroa vuodessa. Yksi perusteluista sulkemiselle on se, että verkkolaitteet ja asianmukaiset kaapelit puuttuvat ja niihin menisi noin 20 000 euroa. Saman verran (20 000-25 000 euroa) menisi Karstun koulun tilojen tyhjillä pitämiseen peruslämmöllä per vuosi.


Viime viikolla samassa Länsi Uusimaa -lehdessä oli uutinen, jonka mukaan Lohjan lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan suomenkielinen jaosto antoi lausuntonsa Karstun koulun toiminnan järjestämisestä tulevaisuudessa eli koulun lopettamisesta.

Äänestyksen jälkeen lausunnoksi hyväksyttiin, että Karstun koulun toiminnalle annetaan jatkoaika vuoden 2021 loppuun saakka selvitystyön loppuun saattamiseksi.
– Jatkoajan puitteissa tulee selvittää koulurakennusten kunto, muun muassa sisäilmatilanne sekä huomioida mahdollisen lakkauttamisen lapsi- ja sosiaaliset vaikutukset riittävässä laajuudessa, lausunnossa todetaan.

Viime joulukuussa perustelin miksi olin kouluselvitystä vastaan. On vaikea hyväksyä Karstun koulun sulkemista ilman lisäselvityksiä.

Kannanotot Karstun koulun tulevaisuuden puolesta. Mukana on myös pari kielteistä kannanottoa.