Vuoden ensimmäisten päivien mietteitä

”Año nuevo, vida nueva”, ”uusi vuosi, uudet kujeet” sanotaan myös espanjaksi. Joskus menneisyys ja tärkeät asiat velvoittavat kuitenkin jatkamaan entisen tapaan tai vielä ponnistaen entistä enemmän. Näin voisi sanoa tämän vuoden alkupäivistä.

Kuuntelin, kuten moni muu, mitä tasavallan presidentti sanoi muun muassa sisällissodasta ja luin surullisen historiallisen tapahtuman syistä. Selvä on, että niin menneisyydessä kuin nykyisinkin radikalisoituminen suuntaan tai toiseen vie murheisiin. 

Muistomerkki Pusulan hautausmaalla.

Ihmisen suuruus on siinä kuinka hän nousee vaikeuksista. Sotien jälkeen suomalaiset, oikealta vasemmalle ovat yhdessä pystyneet rakentamaan kadehdittavan oikeudenmukaisen valtion, jossa jokaisella kansalaisella on ollut yhtäläiset mahdollisuudet tulla toimeen. Tämä ”kavereita ei jätetä” idea on kuitenkin ollut viime vuosien ajan murentumassa.

Tiedostan, että nyt puhun hankalista asioista. Asioista, joita moni ajattelee, mutta ei sano, koska silloin ihmisiä leimataan ties miksi. Suomi on kuitenkin viime vuosina ollut hyvin jyrkästi oikeistolainen ja jakautunut maa, jossa hyvinvointivaltiota on pikkuhiljaa murennettu, luottamus ihmisten välillä rappeutunut ja usko puoluepolitiikkaan heikentynyt. 

Osasyynä edellä sanottuun on se, että puolueet ovat myyneet tai unohtaneet aatteensa ja myötäilet vallassa olevaa rahaeliittiä. Viimeinen esimerkki tästä on perussuomalaisten jakautuminen ja sinisten kerhon hallitustyökentely. 

Vaalirahoitus kääntyy demokratiaa vastaan. Kuvitteleeko joku vielä, että eduskuntaan pääsee kuka tahansa? Raha ratkaisee. Raha ratkaisee myös ketkä pääsevät hallitukseen ja presidentiksi. Näkyvyys tiedostusvälineissä on ostettu rahalla. Elämme ”rahakratiassa” eikä demokratiassa. Jos joku pääsee eduskuntaan ilman vaalirahoitusta, hän on poikkeus.

Perinteinen media, Internetin kauden puristuksessa, unohtaa tai laiminlyö välillä vahtikoiran tehtävänsä. Tahattomasti tai ei, viime vuoden lopussa media keskittyi alkoholipolitiikkaan antaen samalla alkoholijuomille suurta mainostilaa (Suomessa ei keskustella siitä kuinka alkoholijuomien ympärillä käyty keskustelu ja suuri mediatila vaikuttavat alkoholin kulutukseen). Samalla tiedotusvälineet vaikenivat hallituspuolueiden työttömien ”kyykyttämismallista” tai pakottamismallista. 

Blogisti Tiina Arlin kirjoitti: ” Työttömyyden hoitoa nykyhallituksen mukaan; ministeri käskee työttömiä muuttamaan kaupunkiin ja saman puolueen kansanedustaja käskee työttömiä muuttamaan maalle.Todellisuus taitaa olla se, että ainoa paikka mihin työttömiä halutaan on kaksi metriä maan alle pienessä purkissa.”

Se mitä vuosia sitten tuntui kaukaiselta, tuntuu nyt läheltä. Kaupunki ja maaseutu on asetettu vastakkain ja nyt ihmisten pitäisi juosta työn perään vaikka se työ tekisi hänestä orjan. Nyt meille myydään myös ElinkeinoelämänValtuuskunnan (EVA) ideaa, että väliaikainen palkka-ale voi auttaa kotoutuviamaahanmuuttajia työllistymään. Jos kerran syrjivä ajattelu on ok maahanmuuttajien suhteen, miksi se ei olisi myöhemmin ok muiden työttömien suhteen? 

Vääryys radikalisoi. Kun muutama päivä sitten Mikael Jugner kirjoitti ihmisten kanssa keskustelemisesta, hän tarkoitti myös kuuntelemista. Monia ei nyt kuunnella, koska oman puolueen kannattajien etu on kaikista tärkein. Suomen loogisin puolue on Kookomus. Kokoomus on vuodesta toiseen ollut lojaali omille kannattajille. Siihen perustuu menestyksensä. Muut puolueet myötäilevät kokoomuslaisten tahtoa. Kaikki haluavat olla menestyksekkäitä kokoomuslaisia, vaikka se merkitsisi itsekästä politiikan toteuttamista. Ihmiset kuvittelevat, että rikkaat päättäjät ajavat heidän etuja. Milloin ja missä näin on tapahtunut? Luokka-ajattelu voi nykyisin hyvin. Rikkaat määräävät taas mihin alemman luokan pitäisi seisoa. 

Sisällissodasta puhutaan nyt yhtä ja toista. Toinen Niinistö puhuu ”vapaussodasta” tarkoittaen, että valkoisetvapauttivat Suomea punaisista. Jussi Niinistö: ”TP [presidentti] sanoi, että on oikeus olla eri mieltä. Siksi myös vapaussota, kapina jne OK” Erkki Tuomiojan sanoin ”Puolustusministerin aatetaustan tiedämme.” 

Yksi Facebookin kaveri puhuu luokkasodasta. Ehkä tuo määritelmä on osuva. Erikoiset termit eivät edistä sovintoa, mutta eniten sovintoa rikkovat epäoikeudenmukainen politiikka. Nykysuunta kuten eriarvoistuminen ja työttömien ahdistelu osoittavat, että yläluokka (Suomessa miljonäärit, rahakkaat ovat korkeissa asemissa) nostaa päänsä ja alistaa heikossa asemassa olevia. Ideologisille taistelulle on ilmeisesti nyt tilaa. Onneksi aika ja maa on toinen ja voimme leikkiä demokratiaa ja yrittää uskoa puolueisiin.

 

Kaikki ne kansalaiset, jotka pystyvät katsomaan napansa pidemmälle tai oman puoluesympatioista huolimatta vastustamaan vääryyttä tulisi seisoa yhdessä. Ja näin moni tekee jo nyt. Kansalaisaloite "aktiivimallin" kumoamiseksi saa kohta yli 100 000 kannatusilmoitusta.